Stansvikin Alue on säilynyt historiallisen kartanon kupeessa toimiessaan rauhoitettuna suoja-alueena edesmenneelle, puretulle ja uudisrakennettavalle Kruunuvuorenrannan öljysatamalle, jonka myötä luontoalueen lajikirjo on kasvanut erityisen rikkaaksi. Luonnonmetsän elinympäristössä on 20 luontotyyppiä joista 17 on uhanalaiseksi luokiteltua; se tarjoaa kodin uhanalaisille jäkälille, sammaleille, sammakoille, lepakoille, oraville ja perhosille. Kokonaisuus muodostuu erilaisista osa-alueista, jossa luontotyypit tukevat toisiaan tarjoten laajan yhtenäisen ympäristön—alueella liikutaan ympäriinsä pesimässä ja saalistamassa.

Kaupunkilaisten rakastama alue edistää luonnon monimuotoisuutta, terveyttä, hyvinvointia ja elinvoimaista modernia vihreää kaupunkikuvaa. Alue toimii ympäristönä kävelyille, sienestykselle, piknikeille, uimapäiville, päiväretkille ja luontotutkimukselle; tilaisuuden oppia merkillisen hyvin säilyneestä herkästä ekosysteemistä aivan kaupunkimme keskustan vieressä. Naapuripäiväkotilaiset Hopealaaksosta käyvätkin metsässä päivittäin, onhan lähiluonnolla tutkitusti kokonaisvaltainen neurobiologinen ja fysiologinen vaikutus kehitykseen, mielenterveyteen, stressistä palautumiseen ja arjesta irtautumiseen BBC.

Alueen jo vuosikymmenien ajan kiistattomasti näytetyt luontoarvot ja rakennussuunnitelman räikeä ristiriita kaupungin kehitysstrategiaan eivät ole huolettaneet päättäjiä heidän edistäessään metsän halkomista teitse ohittaen tutkittua tietoa. Alkuperäisen suunnitelman mukainen rakentaminen rikkoisi alueen monimuotoisen uhanalaisen yhtenäisen ekosysteemin edistäen luontokatoa. Vaikutustyön tuloksena alueen kaava palautui kaupunginvaltuustolle uudelleenkäsittelyyn, jossa tarkastellaan metsäalueelle rakentamisen edellytyksiä ja sen vaikutuksia alueen luontoon. Osana prosessia Kaupunki toteuttaa luontoselvityksiä, jotka valmistunevat vuonna 2024.

Vaikka tilanteen käsittely valtuustossa on edelleen kesken, kaupunki aloitti rakennustyöt katutöitä valmistelevista metsäkaadoista: juuri niistä kadusta, jotka johtavat keskelle metsää, alueelle jonka rakentamista vasta punnitaan. Katujen tarvetta, saatika kokoluokkaa, ei ole mahdollista arvioida ennen luontoselvitysten ja kaavan uudelleenarvioinnin valmistumista. Paikalliset ja aktivistit reagoivat kaupunkikoneiston röyhkeän lyhytkatseiseen toimintaan ja kokoontuivat metsän suojelemiseksi. Lopulta hakkuita toteutettiin vain kaksi päivää, jonka jälkeen hanke pysähtyi; symboliseksi ikoniksi muodostui vesilain suojelema noro — kausikuiva puro, jonka yli ajettiin ja jonka ympäristö turmeltiin metsänkaatokoneen toimesta.

Kaavan uudelleenarvioinnin ulkopuolelle rajattiin pohjoispuolen reunimmaisia alueita (joille tulevista tonteista oli jo tehty rakennusvaraukset), näitä tontteja palvelevat tiet sekä tulevaa palvelukorttelia ympäröiviä alueita. Stansvikia tulisi kuitenkin käsitellä uniikkina yhtenäisenä, historiallisena ja luonnonmukaisena säilyneenä kokonaisuutena, jota hoivata ja vaalia, ei halkoa irrallisiksi riekaleiksi. Ikiaikainen ekosysteemi tarvitsee tilaa, ei sitä voi nakertaa reunoilta köyhdyttämättä ympäristöämme.